22.1.2017             Maa- planeetan suurin vitsaus. Ihminen.Syy: Ihmisen kyky ja halu lisääntyä on isompi kuin kyky kehittyä.

15.2.2017             Meeneestä tulee ottaa oppia kyetäkseen tulevassa tekemään aiempaa parempia valintoja.  Viisas tietää tämän , mutta tietää myös että ei ole mennyttä, ei tulevaa.  On vain nyt.

16.4.2017              Ihminen etsii epätoivoisesti Jumalaa tajuamatta , että Hän on kaikkialla ja kaikessa.

30.5.2017    Elämässä ja etenkään työelämässä mikään ei ole tasapuolista.  Kun pomo on poissa kukaan ei huomaa, työnjohtajan ollessa poissa joku saattaa kaivata , mutta työntekijän ollessa poissa lafka seisoo kaikki syyttelevät ja työntekijä ainoana  noista kolmesta joutuu antamaan selvityksen poissaolonsa syystä.

4.2.2016   Ei maa planeettaa eli paratiisiaan Jumala antanut juutalaisille, kristityille, islamisteille tai minkään muunkaan uskonnon edustajalle.  Antoi sen ihmisille.

4.3.2016   Jos  synnytät varjon elämässäsi täytyy olla  valoakin.

25.3.2016  Henkilöä jonka on helppoa puhua toisin kuin ajattelee kutsuttaneen poliitikoksi.

17.4.2016  Lähes jokainen "suuri johtaja" on noussut asemaansa käyttämällä rappusina alaisiaan /äänestäjiään tms.

16.5.   Ihmisellä on vain yksi   varma hetki toteuttaa itseään. Se hetki on nyt. Mennyt on mennyttä, menneet tekomme kyllä kuljettivat meidät hetkeen nyt, mutta tuleeko seuraava hetki sitä emme voi tietää. Nyt  kuitenkin vaikutamme siihen millaiseksi mahdollinen tuleva hetki muodostuu. Eli elämän tärkein hetki on NYT.

23.6. Suomessa  kesän ja talven ero  on , että talvella kosteus useimmiten tulee alas kiinteässä  muodossa.

17.7.  Kovin moni  hyvässä tarkoituksessa luotu ihmisen rakennelma /ajatus alkaa ajan myötä hänen käytössään palvella pahuutta.

11.9. Elämässä viisas on kaiken luodun edessä nöyrä, vaan ei nöyristelevä.

 5.10. Ei ole maamme metsissä ainoastaan yhtä asuttua kusiaispesää. Tuhlausta olisi myös jos mailmankaikkeudessa olisi vain yksi asuttu "kusiaispesä" siis planeetta.

4.11,Eivät kaikki  itsekkäät kierot ole politiikkoja, mutta  miltei kaikki politiikot ovat itsekkäitä kieroilijoita.  Ainakin noustuaan valtaan.

4.12. Nainen on ongelma jonka kanssa mies mieluusti painiskelee.

Katastrofin ainekset eivät enää ole ilmassa, katastrofi on jo käynnissä ja se tarjoaa aina myös tilaisuuden  ahneille  itsekkäille tai omasta mielestään ehkä fiksuille ihmisille.  Hyväntekeväisyyden nimissä tekevät tiliä näiden tulijoiden tarpeita hyödyntäen. Kuinkahan moni maamme poliitikko lienee mukana ns. matu- bisneksessä.  Hyväntekijöitä tuskin ovat, bisneshaita ja hyväksikäyttäjiä luultavammin. Häikäilemättä suurin viattomin silmin hyväntahtoisuuttaan vakuuttelevat  median edessä ja haastattelun päätyttyä kipin kapin naureskellen pankkiin nostelemaan avustus –ym. tukirahoja jotka bisnekseen liittyvät. Tilaisuus tunnetun sanonnan mukaan tekee varkaan, niin myös tämä ”pakolaiskriisi” on tuonut esiin  monia uusia tilaisuuden nähneitä ja sitä hyödyntäviä.  Ikävää että kyseiseen joukkoon kuuluu useita maanosamme (myös Suomen)  päättäjiä.  Ei tässä  tavallinen tallaaja oikein muuta voi kuin kysyä quo vadis EU?

Tuo unelmieni satumaa,  Suomenmaa                                                                                          siellä neidot tarjoo ripsipiirakkaa .                                                                                                 Jopa ministerit meitä  kylään kutsuu                                                           
tarjoo olutta ja vaaleata hutsuu.                                                                                                    kutsuu                                                                                                                                            Jos suvakit vain  pysyy vallassa                                                                                                     on somalilla pullat hyvin uunissa.                                                                                                  Oikeus on aina pakolaisen  puolla                                                                                             kantaväestö saa vaikka nälkään kuolla.

Media on hiljaa, poliisikin puoltaa                                                                                                       ei oo somalilla minkäänmoista huolta.                                                                                          SPR ja sossut kylläavun   antaa                                                                                             mistään ei oo tarvis minun huolta kantaa.

Kantaväestön kanssa harvoin tulee kiistaa                                                                                   ,pelkäävät he  raukat  rasistin kai leimaa.                                                                                     Valkoinen nainen  vapaata on riistaa                                                                                         kulttuuriero  luvan  raiskaukseen antaa. 

 Somalianmaa  on minun kotomaa                                                                                                     vaan täällä elämä on paljon parempaa.                                                                                             jos meiltä tänne kyllin tulee kansaa                                                                                           Suomi on pian  Somalian siirtomaa.                                                                                                                      
                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                      
                                                                                        
     
 

Pariisissa tapahtuneet terrori iskut kuohuttavat mieliä kaikkialla.  Hallitsematon väkivalta   on löytänyt tiensä hallitsemattoman maahanmuuton oheisvaikutuksena myös ”sivistyneelle vanhalle mantereelle”.  Iskut sinällään ovat tietysti selkeästi tuomittava, mutta aina voi kysyä miksi terrori- tekoja tehdään , mitä terrorismi oikeastaan on.  Meitä on jotka tyytyvät manaamaan epäkohdiksi kokemiaan asioita lähipubeissa tai huoltoasemien baareissa.  Sitten on heitä joille moinen ei riitä. He  ryhtyvät sanoista tekoihin, toiset saarnaten ja julistaen sanomaansa  ympäri kyliä , toiset taas järeämmin jopa väkivaltaisin keinoin pyrkivät toteuttamaan ajatuksiaan, korjaamaan epäkohdiksi uskomiaan asioita, edesauttamaan ideologiansa etenemistä.  Heitä viimemainittuja kutsumme terroristeiksi.   On tietysti viime kädessä yksilön oma päätös miten hän ajatuksiaan toteuttaa aina lienee kuitenkin kyse siitä, että tuntee tarvetta saada muutos aikaan jonkin epäkohdaksi kokemansa suhteen keinolla millä hyvänsä.    Usein epäkohdaksi koetaan oman  ihmisryhmään, kansaan tai kansanosaan kohdistuva vaino alueen valtaapitävien, sortajiksi miellettyjen taholta.  Valtaapitävät kun eivät vallastaan luovu kuin äärikeinoin. On  myös valtioterrorismia.  Maailmamme suurvallat etupiirejään vaaliakseen työntyvät asevoimin sekaantumaan muiden maiden sisäisiin asioihin.  Siitä Isiksen synnyssäkin pitkälle lienee kyse. Saddam Husseinin syrjäyttäminen loi Irakiin valtatyhjiön ja kaaos oli valmis. Ei huomioitu diktaattorin joissakin tapauksissa olevan parempi vaihtoehto kuin huonon tai olemattoman demokratian.   Lähi- idässä ja Afrikassa on useita valtioita joissa erilaiset ryhmittymät kamppailevat vallasta.. Venäjän ja  länsimaiden ”maahan tunkeutumiset ovat terrorismia nekin.  Sivulliset kärsivät aina, heidän kärsimyksensä ei vain tapahdu silmiemme alla armaassa Euroopassamme. Emme  huomioi kansoja joita alistetaan, ihmisiä jotka nääntyvät nälkään, sorretaan etnisten taustojen tms. vuoksi. Se ettemme huomio ympäri planeettaamme vallitsevaa hätää, köyhyyttä ja suoranaista kurjuutta tekee meistä jokaisesta osasyyllisen terrorismin syntyyn. Me sallimme tuomitsematta suurvaltojen pelata omaa valtapeliään  muiden  heikommin valmiuksin varustettujen kansojen kustannuksella.  Sallimme suuren osan ihmiskuntaa kuolevan puutteeseen,    muiden käymiin sotiin, toivottomuuteen. Toivottomuus on avainsana, ellei toivoa paremmasta ole turvaudutaan  sen tavoittamiseksi äärikeinoihin jopa terrorismiin. Silti kannattaa huomioida yhden                        terroristin kenties olevan toiselle vapaustaistelija.   Usein on kyse myös uskonnollisista syistä toimeenpannusta terrorismista.  Vallanjanoiset uskonnolliset johtajat luovat puheillaan toivottomuudessa eläville ihmisille tunteen, toivon paremmasta palaavan kun käyt sitä tai tätä epäkohtaa vastaan.  ”Sinä olet tärkeä osa muutosta”  vetoaa helposti etenkin toivonsa menettäneisiin, miksei  kehen tahansa, kukapa ei haluaisi tuntea itseään tärkeäksi, kukapa ei haluaisi saavuttaa toivoa.              Me  sivistysvaltioiden asukit kytkemme terrorismin kernaasti Islamilaisuuteen samalla unohdamme ettei ole järin montaa vuosisataa siitä kun kristinuskoa vietiin pakkokeinoin ympäri planeettaa.   Terrorismia oli sekin, emme antaneet jokaisen tulla uskollaan autuaaksi vaan pakotimme kokonaisia maanosia omien ajatuksiemme mukaiseen muottiin. Eivät oppeina kristinusko ja islamilaisuus lopulta järin paljon toisistaan eroa, yksi korkein olento kumpaisellakin joka kaiken luonut. Siinä pääkohta muut detaljeja joita uskonnolliset johtajat vuosien saatossa tarpeen(-sa) mukaan kehitelleet.   Eroa on siinä, että maallista hyvää on kristityille alueille kertynyt huomattavasti islamilaisia alueita runsaammin.  Me emme ole joutuneet menettämään toivoamme vaan on paremman huomenen toivo elänyt keskuudessamme jo pitkään. Toisin on vaikkapa köyhissä lähi- idän maissa, epätoivo johtaa ääritekoihin vallankin jos on olemassa tahoja jotka uskottelevat ääritekojen toivoa tai muutosta tuovan.  Paljolti pelon voimin  kristinuskoakin aikanaan levitettiin nyt Isis- järjestö  toteuttaa samaa metodia kieltämättä erittäin raakalaismaisiksi miellettävin keinoin.

 Toisaalta mikä muu kuin äärimmäinen  väkivalta hyvinvoinnin turruttaman ihmismielen huomion enää kykenee herättämään.     Tuon huomion on herättävä mikäli aiomme terrorismin kasvualustan keskuudestamme poistaa.  On  vietävä toivoa sinne missä sitä aikoihin ei ole ollut, unohdettava ismit ja otettava ihminen keskiöön.  Tavoiteltava tilannetta jossa pakolaisleirejä ei enää tarvita, nälkään , janoon tai vastaavaan kukaan ei kuole.  Lapset pienestä pitäen oppivat uskonnostaan riippumatta ymmärtämään ihmiselämän pyhyyden, kieltäytymään väkivallasta.  Siinä tavoitetta ja sen toteutuminen mahdollistuu vain kun ihmiskunta lakkaa hyväksymästä puutteenalaisuuden joidenkin lajinsa edustajien keskuudessa.  Meillä on kyllä tarvittava varallisuus, eli keinot tuohon tavoitteeseen, eri asia käytämmekö niitä.  Varmaa on ellemme käytä , terrorismin kasvualustaa löytyy jatkossakin.  Tieto , että ihminen jonka asiat ovat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä tuskin ryhtyy terroristiksi.  Ihmiskunnan tehtävä olisi pitää huoli että maailmassamme olemiseensa  tyytyväisten  tai ainakin toivoa omaavien joukko olisi mahdollisimman runsas. Mieluusti kaikki kattava. Sitä tietä uskoisin terrorismiin ryhtymisen tarpeen ainakin huomattavasti  hupenevan.  Näin tuumailee osku..

Kohtsillään 80-vuotta  alkaa olla kulunut siitä kun isäni ja isoisäni  monien muiden isien tavoin yrittivät estää vieraita itärajan takaa maahamme tulemasta. Onnistuenkin  sillä tavoite oli kansakunnalle yhtenäinen. Estää vieraan vallan alle joutuminen,pitää Suomi suomalaisena Tuolloin  ihmiset ymmärsivät maan selviävän vieraan tulijan uhasta vain yhtenäisenä kansa- kuntana.  Noihin talkoisiin  tuolloin ottivat osaa sekä miehet , naiset että lapset.    Ajat olivat ankeita vielä pitkään selviytymisen jälkeen. Kaikesta selvittiin ja siitä saamme olla kiitollisia pääosin jo manan majoille siirtyneille esivanhemmillemme. Pitänee sanoa että onneksi ajan kulu on  nuo menneet polvet säästänyt näkemästä nykytilannetta. Tilannetta jossa päättäjäm- me ovat antaneet päätöksentekovaltuudet pääosin muiden , eli EU:n käsiin.      Sen sekä rahaliiton seurausta paljolti on maamme nykytila.  Kansakunta ei enää ole yhtenäinen  ja jakolinjoja on useita.  Kannattajia , vastustajia, hyväksyjiä, tuomitsijoita jokainen uskoo va- kaasti oikeassa olevansa. Tuorein jakolinja liittynee ns. hallitsemattomaan maahanmuuttoon.  80- vuoden takainen maahan tunkeutumisyritys yhdisti kansakuntaa.  Tämän päivän maahantunkeutujat jakavat niin meidät kuin mielipiteemme kahtia,suvakkeihin ja rasisteihin ja tekevät sen tehokkaasti. Jokainen pientäkin kritiikkiä tulijoita kohtaan esittävä on rasisti ja suvakkien mukaan  huonompi ihminen.  Suvakit taasen tukevat ja holhoavat maahantuli- joita  toivottaen heidät tervetulleeksi uskoen jopa maan tarvitsevan heitä. Asia on maatamme  pahasti jakava. Tiedän itseni monen tahon jo rasistiksi leimaavan silti yritän perustaa käsityk seni tilanteesta faktoihin. Olkoonkin, että faktaa on vaikea saada valtamedian ja viranomais- tahojen vähätellessä tai kieltäytyessä käsittelemästä ilmiön  kaikkia puolia.  Ymmärrän kyllä tarpeen olevan hädässä olevaa auttaa, mutta moniko tänne tulija aidosti on pakolainen. Ei tu- lijoista läheskään kaikki tule sotatantereelta mitä todistanee jo mm. osan palaaminen takaisin Suomen olot nähtyään. Tulijat kulkevat turistin lailla maasta toiseen, maksavat rikollisjärjes- töille  valtavat summat liikkeelle lähtönsä mahdollistaakseen.  Laiton maahantulo ja tuonti on ymmärtääkseni rikollista toimintaa. Siitä huolimatta moni  hyvänä itseään pitävä ihminen tu- kee tuota toimintaa mahdollistaessaan heidän selviämisensä maasta toiseen. Antaen ruuan , kuljetukset asunnon jne. Käytännössä he toimillaan tukevat tätä rikollista toimintaa olkootkin , että kokevat uhreja auttavansa. He siis ovat rikollisen toiminnan mahdollistajia , niin on vaikka media heitä kuinka kehuskelisi.  Avustusjärjestöiksi mielletyt organisaatiot tekevät tapansa mukaan isoa rahaa perustelemalla pakolaiskeskuksia, vastaanotto asemia yms. ympäri maata. Mukana tietysti myös joitakin yksityisiä tahoja jotka  muiden hädästä aina hyödyn osaavat ottaa. Heidän  taloudellisen  menestyksensä takaavat myötämieliset aina avuliaat suvakit.   Varmasti on niin, että tänne tulijoiden joukossa on oikeasti myös hädän alaisia ja apua aidosti tarvitsevia. Valitettavaa vain että emme voi tietää kuka heistä sellainen on. Vastaanotto ei ole toiminut, papereita ei moneltakaan löydy maassamme vaeltelee paljon kulkijoita ilman minkäänmoista tunnistetietoa. Intergroinnin onnistuminen tulijoiden osalta on sula mahdottomuus, kaikkihan heistä eivät sitä edes halua.  Tämä kansanvaellus läpi usean mantereen on vastoin kaikkea valtioiden yhdessä sopimaa. Silti sitä tapahtuu mikä osoittanee tällaisen sopimisen todellisen sitovuuden ja arvon. Ovat vain sanoja paperilla. Sanoja jotka sitovat vain niin pitkään kuin kukin sopija niistä kiinni haluaa pitää.

Ymmärrän hyvin  Suomen nykypäättäjien pakolaisia suosivan asenteen.  He näkevät tulijat potentiaalisena lähitulevan halpa työvoimana ei niinkään hädän alaisina. Kaikilla niin suva- keilla kuin rasistiksi syytetyillä on  syynsä suhtautumistapaansa. Syynä voivat olla taloudel- liset intressit, hyväuskoisuus, tuntemattoman pelko, tilanteen hallitsemattomuus oikeastaan mikä tahansa kuten ihmisen yksilölliseen asioihin suhtautumiseen aina on.  Minun motiivini on isolti juuri hallitsematon tilanne. En tahtoisi Suomen olevan maa  jossa papereita kysytään ja niitä tarvitsevat enää ja vain maassa syntyneet . En haluaisi tulla syytetyksi rasistiksi tuomitessani erilaiseen kulttuuritaustaan vedoten tehtyjä väärin käytöksiä tai suoranaisia rikoksia.  Ennen muuta en kaipaisi kansakunta Suomeen tällaista uutta jakolinjaa.  Vain yhtenäisenä tulemme selviämään ja sen olemme velkaa heille jotka kansakuntamme olemassa olon vuoksi aikanaan  n. 80-vuotta sitten ”luvattomien” maahantulijoiden matkanteon estivät.                 Rajavalvonta ja henkilöiden tunnistaminen taustoineen kuntoon niin olen valmis vastaanottamaan heidät jotka tosissaan apua ovat hakemassa. Muita kohtaan  ikävä sanoa , mutta kyllä; taidan olla rasisti.

Vielä pari vuotta ja rapiat niin Suomemme itsenäisyys täyttää sata vuotta. Alkaa olla ikäneito tämä isänmaamme. Paljon on matkaan mahtunut, yksi Euroopan köyhimmistä kansakunnista taisteli itsenäisyytensä. Vaurastui  varhempien sukupolviemme ahkeran tekemisen ja yhteis- tuumaisuuden keinoin  muutamassa vuosikymmenessä  yhdeksi maanosan jopa koko maailman vauraimmista.  Aikaansaivat Suomen ihmeen.  Nyt nämä saman aikaansaaneet ihmiset makaavat jo joko mullan alla tai paskavaipoissa ulkomaisessa omistuksessa olevissa  ”hoitolaitoksissa” usein suomenkieltä puhumattomien hoidettavana. (Yhteinen häpeämme).  Samaa yhtä heikkoa hoitoa on  muutama viime vuosikymen tarjottu ikäneito Suomelle jonka tila alkaa olla siinä kunnossa , että pelottaa pääseekö lainkaan juhlimaan satavuotista itsenäisyyttään.  Tämän  , hetken ongelmat  juontavat paljolti EU –jäsenyyteemme.  Itsehallinnosta annettu sen myötä  iso osa pois.  Euroon liittyminen estää tekemästä talouteen  (ehkä)toimivia korjausliikkeitä.                 Teollisuus suurelta osin ulosliputettu, rahamiehet eivät eduistaan luovu . mieluummin vaikka Portugaliin pakolaisiksi.  Kansalaisten veroruuvia kiristetään, vaaditaan alati lisää leikkauksin ja säästöjen nimissä, suurtyöttömyys ja siihen päälle vielä tämä uusin ilmiö hallitsematon maahanmuutto. Kuka tai mikä ihme meidät enää voi pelastaa.  Yhtenäisyyttä ei enää löydy , eliitti pitää huolen vain omasta edustaan, työttömille tarjotaan korkeintaan 9euroa/pv pätkätyötä, maahanmuuttajista saa puhua vain myönteistä eli sananvapauskin jo rajattu.  Ei meitä tule ainakaan nykyhallitus tästä suosta nostamaan.  Miten voisikaan kun pääministerinä on paskan pumppaamisen erikoismies, ulkoministerinä populistien takinkääntäjien kruunaamaton kuningas ja valtionvaroista vastaa edellisen maan kaikkien aikojen huonoimmaksi tituleeratun hallituksen pääministeri .  Surkuhupaisinta , että heitä neuvomassa mm. lautapino expertti Vanhanen sekä Esko A. jonka pääministerikaudella  maamme valtionvelka kasvoi yli kymmenkertaiseksi.  Näiden tyyppien varassa  toivon kipinöitä selviytymiseen on hyvin vaikea  havaita. En milloinkaan olisi uskonut  tätä sanovani, mutta nyt sanon: Alkaa tuntua kuin  muuan Paavo Väyrynen olisi Suomen suoraselkäisin politiikko. (karmee tilanne).   Ihme sekin ja ihmeittä meidän pitää toivoa  että nämä nykyiset Audin takapenkkeihin juuttuneet SSS- miehet saisivat  käänteen paremmaksi aikaan.  Hallituskauden alku ei järin suuria lupauksia anna, pelkkää SSS meininkiä, äkseeräystä ja komentelua.  Me kansalaiset voimme vain toivoa, että siniristilippu saa satavuotiaan tilaisuuksia juhlistaa ja kirkoissa käydään vielä hieman runsasväkisemmin kuin moskeijoissa.

Näin merkillisen unen. Tuossa unessa kuuluin jossakin toisella puolella maapalloa sijaitsevan valtion uskonnolliseen ja myös valtiossa todellista valtaa pitävään johtajistoon. Meissä  johtajissa asusti voimakas halu laajentaa valtapiiriämme sekä saattaa uusia alueita tietoiseksi uskostamme.   Valtaväestön osalta maamme oli hyvin köyhä, asevoimat heikot joten  varsinaisen sodan keinoin emme alue laajentumiseen kykenisi.   Mailmamme maat kun pääsääntöisesti ovat hyvin varustautuneet perinteiseen sodankäyntiin.  Oli  käytettävä muita, juonikkaampia keinoja. Aloimme kouluttaa  uskonnon ja isänmaan puolesta taisteluun valmiita nuorukaisia. Koulutuksen päätyttyä lähetimme heitä muka pakolaisina maihin  joiden päättäjien  uskoimme olevan kyllin pölhöjä ollakseen ihmettelemättä  miksi  meiltä pakolaiseksi lähteneissä ei juuri ole naisia saati lapsia.  Nuoria komeita miehiä vain.  Nämä nuorukaiset otettiin noissa maissa mieluusti vastaan.  Antoivat rahaa, rakensivat asuntoja olivat ymmärtäviä avuliaita pitivät kaikin tavoin heistä hyvän huolen. Meidän varojamme ei tarvittu kun nuorukaiset  toimivat uuden taktiikan sissisotureina levittäen anarkiaa ja epäsopua kantaväestön keskuuteen. Suunnitelma toimi hienosti, kantaväestö ei saanut ”pakolaisiamme ” arvostella, väkivallanteot, rikollisuus siinä keinomme aluksi. Tietysti ajan myötä osa nuoristamme sai myös kohdemaansa kansalaisuuden, luvan  äänestää valtiollisissa vaaleissa.  Ehdokkaana myös meiltä lähteneitä joita  toverinsa  luonnollisesti yhtenä miehenä äänestivät.  Pääsimme vallan kamareihin ja osallistumaan mm. lakien laatimiseen.  Muutamat vaalit ja kantaväestö oli muuttumassa plebeijiksi maassaan.   Taloudellisesti edukkaampaa tapaa käydä sotaa tuskin on, ”vihollinen” kustansi kaiken. Olimme voittajia.   Tähän heräsin, voittajan oloa ei ollut.  Selkeä painajainen ajattelin.  Eihän tuollaista sentään todellisuudessa saata tapahtua. Ei kai missään oikeasti ole noin helppoon meneviä päättäjiä. Eihän?

Me suomalaiset olemme melko suvaitsevainen ihmislaji.  Suvaitsemme monikulttuurisuuden nimiin vannoen niin Kreikan tukipaketit kuin Kelan Isis-joukkoihin lähtijöille maksamat etuudet. Suvaitsemme myös EU:n  asettamat pakotteet, jäsenmaksut, ym. velvoitteet olkoonkin, että omaa väkeämme moni niistä   pahasti riipaisee. Suvaitsemme myös omien päättäjiemme suhmu- roinnit oli kyseessä ydinvoimala – sekoilut tai Talvivaaran aikaansaamat ympäristötuhot. Ja paljon paljon muutakin heiltä hyväksymme.  Suvaitsemme maahanmuuttajien  tekemät väkivallanteot, ulkomaisten viemät työpaikat ja paljon paljon muuta.  Mistä moinen suvaitsevaisuus sitten kumpuaa. Sitä mietin.   Arvelen johtuvan pätemisen tarpeesta muun maailman silmissä, etujoukoissahan aina ainakin maksajina olemme.   Tuo pätemisen tarve taas johtunee identiteetti kriisistä, emme ole tottuneet elämään  omaan älliin turvautuen vaan  tekemisiämme aina on  ohjaillut vieraat tahot.  Ruotsi- Venäjä- Neuvostoliitto- Euroopan unioni.  Siinä itsetunnon heik- kouden kasvumaata kyllikseen.  Ei olla totuttu , että itse olisimme ”salonkikelpoisia” pidempään itsetuntoaan kasvattaneiden kansakuntien joukossa.  Meillä on maaninen pätemisen tarve muiden silmissä.  Niin , että suvaitsemme kaiken mitä muu maailma kehtaa  meille tarjota, ilman ehtoja. Oma väkihän sellaisesta  kärsii , itsenäisyytemme aikanaan hankkineet lojuvat ulkomais-  ten hoitajien  huoltamina ulkomaisten omistamissa laitoksissa, toki monesti ilman  aitoa huolen- pitoa.  Suuri häpeä.   Kantasuomalaisia perheitä autetaan usein vasta kun kaiken ovat menet -täneet, vastaavia epäkohtia löytyy vaikka kuinka.  Suomalaisten suvaitsevaisuus  koskeekin vain vierasperäisiä maahan tulijoita  ja vieraita kansoja / kulttuureita. Oman maan kansalaisten kyseessä ollen suvaitsevaisuus muuttuu monesti naapurikateudeksi tai vastaavaksi.    Suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus ovat viime aikoina olleet Olli Immosen sanomisten vuoksi ykkösjuttu mediassa.  Esiin on kaivettu lausunnonantajaa torimyyjistä emeritusprofessoreihin ja kaikki tietysti tuominneet Immosen tekstin. Suvaitsevaisuus ei ilmeisesti koske ylistetyn sanan -vapauden maassa ”Persupuoluetta”, eikä etenkään Immosta.   Sananvapauden puolesta puhujia löytyi harvakseltaan , Immosen ”kivittäjiä” vaikka kuinka.  Nyt poliisin ilmoitettua ettei Immosen teksti sisältänyt mitään syyteharkintaan johtavaa olisi suvaitsevaisuuden nimissä oikein, että syyl- listäneet tahot esittäisivät Immoselle anteeksi pyynnön.  Siihen suvaitsevaisten luonne tuskin ky-kenee.   Poliisin päätös oli varmasti oikea, ajatelkaapa jos Immosen sanomiset olisivat johtaneet tuomiolle maassa jonka kansallispelissä kärytään,  , saadaan haavoja, poltetaan ja kuollaan.  Immos - kohun tarkoitus saattoi  tosin hyvinkin olla isompien päätösten (Talvivaara, Kreikan tukipaketti, Fennovoima) peitteleminen.  Niinhän ne  kansalaisten kannalta ikävät asiat usein junaillaan, nostetaan tapetille toisarvoinen ”uutinen”. Tai aikaansaadaan tyhjästä nyhjäämällä sellainen kuten Immosen tapauksessa. Paljon hänen sanomaansa  pahempaa kuulee päivittäin ja kokee jopa tekojen tasolla tämä identiteettikriisinsä kanssa vielä pitkään kärvistelevä suvaitsevainen kansa, silti  suvaitsevaisuuden nimissä aivan kaikkea ei ehkä kannattaisi sallia.             Ei esimerkiksi sitä, että (perus)- suomalaiset ovat vainon kohteena omassa maassaan.