Sanasia suvaitsevaisuudesta

Me suomalaiset olemme melko suvaitsevainen ihmislaji.  Suvaitsemme monikulttuurisuuden nimiin vannoen niin Kreikan tukipaketit kuin Kelan Isis-joukkoihin lähtijöille maksamat etuudet. Suvaitsemme myös EU:n  asettamat pakotteet, jäsenmaksut, ym. velvoitteet olkoonkin, että omaa väkeämme moni niistä   pahasti riipaisee. Suvaitsemme myös omien päättäjiemme suhmu- roinnit oli kyseessä ydinvoimala – sekoilut tai Talvivaaran aikaansaamat ympäristötuhot. Ja paljon paljon muutakin heiltä hyväksymme.  Suvaitsemme maahanmuuttajien  tekemät väkivallanteot, ulkomaisten viemät työpaikat ja paljon paljon muuta.  Mistä moinen suvaitsevaisuus sitten kumpuaa. Sitä mietin.   Arvelen johtuvan pätemisen tarpeesta muun maailman silmissä, etujoukoissahan aina ainakin maksajina olemme.   Tuo pätemisen tarve taas johtunee identiteetti kriisistä, emme ole tottuneet elämään  omaan älliin turvautuen vaan  tekemisiämme aina on  ohjaillut vieraat tahot.  Ruotsi- Venäjä- Neuvostoliitto- Euroopan unioni.  Siinä itsetunnon heik- kouden kasvumaata kyllikseen.  Ei olla totuttu , että itse olisimme ”salonkikelpoisia” pidempään itsetuntoaan kasvattaneiden kansakuntien joukossa.  Meillä on maaninen pätemisen tarve muiden silmissä.  Niin , että suvaitsemme kaiken mitä muu maailma kehtaa  meille tarjota, ilman ehtoja. Oma väkihän sellaisesta  kärsii , itsenäisyytemme aikanaan hankkineet lojuvat ulkomais-  ten hoitajien  huoltamina ulkomaisten omistamissa laitoksissa, toki monesti ilman  aitoa huolen- pitoa.  Suuri häpeä.   Kantasuomalaisia perheitä autetaan usein vasta kun kaiken ovat menet -täneet, vastaavia epäkohtia löytyy vaikka kuinka.  Suomalaisten suvaitsevaisuus  koskeekin vain vierasperäisiä maahan tulijoita  ja vieraita kansoja / kulttuureita. Oman maan kansalaisten kyseessä ollen suvaitsevaisuus muuttuu monesti naapurikateudeksi tai vastaavaksi.    Suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus ovat viime aikoina olleet Olli Immosen sanomisten vuoksi ykkösjuttu mediassa.  Esiin on kaivettu lausunnonantajaa torimyyjistä emeritusprofessoreihin ja kaikki tietysti tuominneet Immosen tekstin. Suvaitsevaisuus ei ilmeisesti koske ylistetyn sanan -vapauden maassa ”Persupuoluetta”, eikä etenkään Immosta.   Sananvapauden puolesta puhujia löytyi harvakseltaan , Immosen ”kivittäjiä” vaikka kuinka.  Nyt poliisin ilmoitettua ettei Immosen teksti sisältänyt mitään syyteharkintaan johtavaa olisi suvaitsevaisuuden nimissä oikein, että syyl- listäneet tahot esittäisivät Immoselle anteeksi pyynnön.  Siihen suvaitsevaisten luonne tuskin ky-kenee.   Poliisin päätös oli varmasti oikea, ajatelkaapa jos Immosen sanomiset olisivat johtaneet tuomiolle maassa jonka kansallispelissä kärytään,  , saadaan haavoja, poltetaan ja kuollaan.  Immos - kohun tarkoitus saattoi  tosin hyvinkin olla isompien päätösten (Talvivaara, Kreikan tukipaketti, Fennovoima) peitteleminen.  Niinhän ne  kansalaisten kannalta ikävät asiat usein junaillaan, nostetaan tapetille toisarvoinen ”uutinen”. Tai aikaansaadaan tyhjästä nyhjäämällä sellainen kuten Immosen tapauksessa. Paljon hänen sanomaansa  pahempaa kuulee päivittäin ja kokee jopa tekojen tasolla tämä identiteettikriisinsä kanssa vielä pitkään kärvistelevä suvaitsevainen kansa, silti  suvaitsevaisuuden nimissä aivan kaikkea ei ehkä kannattaisi sallia.             Ei esimerkiksi sitä, että (perus)- suomalaiset ovat vainon kohteena omassa maassaan.