Tuleeko sata vuotta täyteen?

Vielä pari vuotta ja rapiat niin Suomemme itsenäisyys täyttää sata vuotta. Alkaa olla ikäneito tämä isänmaamme. Paljon on matkaan mahtunut, yksi Euroopan köyhimmistä kansakunnista taisteli itsenäisyytensä. Vaurastui  varhempien sukupolviemme ahkeran tekemisen ja yhteis- tuumaisuuden keinoin  muutamassa vuosikymmenessä  yhdeksi maanosan jopa koko maailman vauraimmista.  Aikaansaivat Suomen ihmeen.  Nyt nämä saman aikaansaaneet ihmiset makaavat jo joko mullan alla tai paskavaipoissa ulkomaisessa omistuksessa olevissa  ”hoitolaitoksissa” usein suomenkieltä puhumattomien hoidettavana. (Yhteinen häpeämme).  Samaa yhtä heikkoa hoitoa on  muutama viime vuosikymen tarjottu ikäneito Suomelle jonka tila alkaa olla siinä kunnossa , että pelottaa pääseekö lainkaan juhlimaan satavuotista itsenäisyyttään.  Tämän  , hetken ongelmat  juontavat paljolti EU –jäsenyyteemme.  Itsehallinnosta annettu sen myötä  iso osa pois.  Euroon liittyminen estää tekemästä talouteen  (ehkä)toimivia korjausliikkeitä.                 Teollisuus suurelta osin ulosliputettu, rahamiehet eivät eduistaan luovu . mieluummin vaikka Portugaliin pakolaisiksi.  Kansalaisten veroruuvia kiristetään, vaaditaan alati lisää leikkauksin ja säästöjen nimissä, suurtyöttömyys ja siihen päälle vielä tämä uusin ilmiö hallitsematon maahanmuutto. Kuka tai mikä ihme meidät enää voi pelastaa.  Yhtenäisyyttä ei enää löydy , eliitti pitää huolen vain omasta edustaan, työttömille tarjotaan korkeintaan 9euroa/pv pätkätyötä, maahanmuuttajista saa puhua vain myönteistä eli sananvapauskin jo rajattu.  Ei meitä tule ainakaan nykyhallitus tästä suosta nostamaan.  Miten voisikaan kun pääministerinä on paskan pumppaamisen erikoismies, ulkoministerinä populistien takinkääntäjien kruunaamaton kuningas ja valtionvaroista vastaa edellisen maan kaikkien aikojen huonoimmaksi tituleeratun hallituksen pääministeri .  Surkuhupaisinta , että heitä neuvomassa mm. lautapino expertti Vanhanen sekä Esko A. jonka pääministerikaudella  maamme valtionvelka kasvoi yli kymmenkertaiseksi.  Näiden tyyppien varassa  toivon kipinöitä selviytymiseen on hyvin vaikea  havaita. En milloinkaan olisi uskonut  tätä sanovani, mutta nyt sanon: Alkaa tuntua kuin  muuan Paavo Väyrynen olisi Suomen suoraselkäisin politiikko. (karmee tilanne).   Ihme sekin ja ihmeittä meidän pitää toivoa  että nämä nykyiset Audin takapenkkeihin juuttuneet SSS- miehet saisivat  käänteen paremmaksi aikaan.  Hallituskauden alku ei järin suuria lupauksia anna, pelkkää SSS meininkiä, äkseeräystä ja komentelua.  Me kansalaiset voimme vain toivoa, että siniristilippu saa satavuotiaan tilaisuuksia juhlistaa ja kirkoissa käydään vielä hieman runsasväkisemmin kuin moskeijoissa.