Mielikuviani terrorismin taustoista

Pariisissa tapahtuneet terrori iskut kuohuttavat mieliä kaikkialla.  Hallitsematon väkivalta   on löytänyt tiensä hallitsemattoman maahanmuuton oheisvaikutuksena myös ”sivistyneelle vanhalle mantereelle”.  Iskut sinällään ovat tietysti selkeästi tuomittava, mutta aina voi kysyä miksi terrori- tekoja tehdään , mitä terrorismi oikeastaan on.  Meitä on jotka tyytyvät manaamaan epäkohdiksi kokemiaan asioita lähipubeissa tai huoltoasemien baareissa.  Sitten on heitä joille moinen ei riitä. He  ryhtyvät sanoista tekoihin, toiset saarnaten ja julistaen sanomaansa  ympäri kyliä , toiset taas järeämmin jopa väkivaltaisin keinoin pyrkivät toteuttamaan ajatuksiaan, korjaamaan epäkohdiksi uskomiaan asioita, edesauttamaan ideologiansa etenemistä.  Heitä viimemainittuja kutsumme terroristeiksi.   On tietysti viime kädessä yksilön oma päätös miten hän ajatuksiaan toteuttaa aina lienee kuitenkin kyse siitä, että tuntee tarvetta saada muutos aikaan jonkin epäkohdaksi kokemansa suhteen keinolla millä hyvänsä.    Usein epäkohdaksi koetaan oman  ihmisryhmään, kansaan tai kansanosaan kohdistuva vaino alueen valtaapitävien, sortajiksi miellettyjen taholta.  Valtaapitävät kun eivät vallastaan luovu kuin äärikeinoin. On  myös valtioterrorismia.  Maailmamme suurvallat etupiirejään vaaliakseen työntyvät asevoimin sekaantumaan muiden maiden sisäisiin asioihin.  Siitä Isiksen synnyssäkin pitkälle lienee kyse. Saddam Husseinin syrjäyttäminen loi Irakiin valtatyhjiön ja kaaos oli valmis. Ei huomioitu diktaattorin joissakin tapauksissa olevan parempi vaihtoehto kuin huonon tai olemattoman demokratian.   Lähi- idässä ja Afrikassa on useita valtioita joissa erilaiset ryhmittymät kamppailevat vallasta.. Venäjän ja  länsimaiden ”maahan tunkeutumiset ovat terrorismia nekin.  Sivulliset kärsivät aina, heidän kärsimyksensä ei vain tapahdu silmiemme alla armaassa Euroopassamme. Emme  huomioi kansoja joita alistetaan, ihmisiä jotka nääntyvät nälkään, sorretaan etnisten taustojen tms. vuoksi. Se ettemme huomio ympäri planeettaamme vallitsevaa hätää, köyhyyttä ja suoranaista kurjuutta tekee meistä jokaisesta osasyyllisen terrorismin syntyyn. Me sallimme tuomitsematta suurvaltojen pelata omaa valtapeliään  muiden  heikommin valmiuksin varustettujen kansojen kustannuksella.  Sallimme suuren osan ihmiskuntaa kuolevan puutteeseen,    muiden käymiin sotiin, toivottomuuteen. Toivottomuus on avainsana, ellei toivoa paremmasta ole turvaudutaan  sen tavoittamiseksi äärikeinoihin jopa terrorismiin. Silti kannattaa huomioida yhden                        terroristin kenties olevan toiselle vapaustaistelija.   Usein on kyse myös uskonnollisista syistä toimeenpannusta terrorismista.  Vallanjanoiset uskonnolliset johtajat luovat puheillaan toivottomuudessa eläville ihmisille tunteen, toivon paremmasta palaavan kun käyt sitä tai tätä epäkohtaa vastaan.  ”Sinä olet tärkeä osa muutosta”  vetoaa helposti etenkin toivonsa menettäneisiin, miksei  kehen tahansa, kukapa ei haluaisi tuntea itseään tärkeäksi, kukapa ei haluaisi saavuttaa toivoa.              Me  sivistysvaltioiden asukit kytkemme terrorismin kernaasti Islamilaisuuteen samalla unohdamme ettei ole järin montaa vuosisataa siitä kun kristinuskoa vietiin pakkokeinoin ympäri planeettaa.   Terrorismia oli sekin, emme antaneet jokaisen tulla uskollaan autuaaksi vaan pakotimme kokonaisia maanosia omien ajatuksiemme mukaiseen muottiin. Eivät oppeina kristinusko ja islamilaisuus lopulta järin paljon toisistaan eroa, yksi korkein olento kumpaisellakin joka kaiken luonut. Siinä pääkohta muut detaljeja joita uskonnolliset johtajat vuosien saatossa tarpeen(-sa) mukaan kehitelleet.   Eroa on siinä, että maallista hyvää on kristityille alueille kertynyt huomattavasti islamilaisia alueita runsaammin.  Me emme ole joutuneet menettämään toivoamme vaan on paremman huomenen toivo elänyt keskuudessamme jo pitkään. Toisin on vaikkapa köyhissä lähi- idän maissa, epätoivo johtaa ääritekoihin vallankin jos on olemassa tahoja jotka uskottelevat ääritekojen toivoa tai muutosta tuovan.  Paljolti pelon voimin  kristinuskoakin aikanaan levitettiin nyt Isis- järjestö  toteuttaa samaa metodia kieltämättä erittäin raakalaismaisiksi miellettävin keinoin.

 Toisaalta mikä muu kuin äärimmäinen  väkivalta hyvinvoinnin turruttaman ihmismielen huomion enää kykenee herättämään.     Tuon huomion on herättävä mikäli aiomme terrorismin kasvualustan keskuudestamme poistaa.  On  vietävä toivoa sinne missä sitä aikoihin ei ole ollut, unohdettava ismit ja otettava ihminen keskiöön.  Tavoiteltava tilannetta jossa pakolaisleirejä ei enää tarvita, nälkään , janoon tai vastaavaan kukaan ei kuole.  Lapset pienestä pitäen oppivat uskonnostaan riippumatta ymmärtämään ihmiselämän pyhyyden, kieltäytymään väkivallasta.  Siinä tavoitetta ja sen toteutuminen mahdollistuu vain kun ihmiskunta lakkaa hyväksymästä puutteenalaisuuden joidenkin lajinsa edustajien keskuudessa.  Meillä on kyllä tarvittava varallisuus, eli keinot tuohon tavoitteeseen, eri asia käytämmekö niitä.  Varmaa on ellemme käytä , terrorismin kasvualustaa löytyy jatkossakin.  Tieto , että ihminen jonka asiat ovat hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä tuskin ryhtyy terroristiksi.  Ihmiskunnan tehtävä olisi pitää huoli että maailmassamme olemiseensa  tyytyväisten  tai ainakin toivoa omaavien joukko olisi mahdollisimman runsas. Mieluusti kaikki kattava. Sitä tietä uskoisin terrorismiin ryhtymisen tarpeen ainakin huomattavasti  hupenevan.  Näin tuumailee osku..